Hänellä oli söpö pieni pylly. Pakaroitaan myötäilivät mustat farkut ja niiden jatkeena oli pitkät kapeat jalat. Tuollaiset pakarat eivät olleet pitkäaikaisia, koska nämä jalat kuuluivat nuorille tyttösille. Filip pyyhki valkotaulun puhtaaksi. Pyyhkiminen oli täysin tarpeetonta, kun hän olisi vain voinut tehdä sen tietokoneella (ihme nykyajan koulut...). Tunti oli jo ohi. Mutta hänen päänsä oli mennyt pyörälle nätistä pyöreästä pyllystä. Ellen katsoi olkapäänsä yli ja heidän katseensa kohtasivat. Hän hymyili. Se oli leveä ja toiveikas hymy. Filip punastui. Oli noloa tuijottaa nuoren tytön takapuolta, mutta vielä nolompaa jäädä kiinni sen tuijottamisesta. Filip tapasi hänet muutaman tunnin päästä. Työpäivä oli loppu ja Ellen oli pihalla edelleen käsikädessä poikaystävänsä kanssa. "Hauskaa iltaa teillekin," Filip sanoi. "Joo, kiitti," hän vastasi ja hymyili ja väläytti vitivalkoisia hampaitaan. Kotimatkalla hän meni ja osti itselleen lupaamansa viinipullon, kotona laittoi lempimusiikkiaan soimaan, otti housut pois jalasta ja istui sohvalle. Yhtäkkiä peppu oli hänen mielessään taas. Kolmiulotteisena hänen edessään, kosketeltavana ja puristeltavana... Mitäköhän seuraavaksi tapahtuu?